ENSIMMÄISEN (JA RAHDEN SEURAAVAN) PAINORSEN ALRULAUSE.
Selvän ja sisältörikkaan, mutta kuitenkin mahdollisimman suppeaan muotoon laaditun saksalais-suomalaisen sanakirjan aikaansaaminen, etu-päässä oppi- ja kauppakouluja sekä itseopiskelua varten, on ollut tarkoi-tuksemme.
Lähimpänä esikuvana teosta suunnitellessa, on ollut selvyytensä ja täsmällisyytensä tähden yleisesti kiitetty H o p p e n saksalais-ruotsalainen sanakirja. Jotta rajoitetusta koosta huolimatta sanakirjaan mahtuisi mahdollisimman paljon tieteellisiä ja ammattisanoja eri aloilta, etenkin teknilliseltä ja kauppa-alalta, on paljon sellaisia yhdyssanoja jätetty pois, jotka helposti ymmärtää hakemalla eri yhdysosien merkitykset. Tällä ta-valla on sanakirjaan saatu mahtumaan paljon sellaisia hakusanoja, joita ei esim. Hoppen saksal.-ruotsalaisessa eikä Godenhjelmin saksal.-suomalai-sessa sanakirjassa, sen suuresta koosta huolimatta, löydy. Murresanoja ja vieraskielisiä sanoja on otettu mukaan, mikäli ne kirjallisuudessa ovat tul-leet yleisemmin käytäntöön. Selvemmän yleiskatsauksen saamista varten erinäisten hakusanojen käytännöstä on tämä käytäntö ryhmitetty ylä- ja alaosastoihin.
Tilan säästämiseksi ovat substantiiveina käytetyt infinitiivit ja useim-mat verbeistä johtuvat -er ja -ung päätteiset substantiivit joko jätetty koko-naan pois, tai jätetty suomentamatta, niitä on suomennettu vain siinä ta-pauksessa, että niissä jossakin suhteessa on jotakin tavallisuudesta poik-keavaa.
Samasta syystä ovat sanaryhmien ensimmäiset hakusanat pystysuo-ralla viivalla kahtia jaetut, tällöin tarkoittaa ensimmäinen osa kaikkien siinä ryhmässä olevien hakusanojen ensimmäistä osaa ja tätä osaa edustaa silloin vaakasuora yhdysviiva jälkimmäisen yhdysosan edessä, esim. dehn\-bar, -en, -ung = dehnbar, dehnen, Dehnung.
Tällaisella pystysuoralla viivalla on hakusanan jälkimmäisessä puolis-kossa tahdottu erottaa oikeastaan ensimmäiseen puoliskoon kuuluva johto-pääte yhdyssanan varsinaisesta jälkimmäisestä osasta, esim. kenn\bar, -ens\wert, -er\miene, -t\lich = kennbar, kennenswert, Kennermiene, kenntlich.
Merkki <~ tarkoittaa 1 ä h i n t ä edellistä hakusanaa kokonai-suudessaan.
Substantiivien taivutusta osoittavat subst. jäljessä mainitut yksikön genetiivin ja monikon nominatiivin päätteet; tällöin osoittaa lyhyt merkki:
-, että subst. monikkomuoto on samanlainen kuin yksikkömuoto, ja merkki: 0, että monikkomuoto kokonaan puuttuu.
Merkki f osoittaa substantiiveilla vartalon matalan vokaalin ä ä n-teen mukausta monikossa, esim. Apfel, -s, -f, m. = der Apfel, des Apfels, die Äpfel; adjektiiveilla merkki f osoittaa äänteenmukausta kompa-ratiivissa ja superlatiivissa esim. kurz j = komp. kürzer, superl. kürzest. Merkki * verbin yhteydessä osoittaa v a h v a a, tai ns. e p ä s ä ä n n ö 11 i-s e s t i taipuvaa verbiä Tällaisista yhdistämättömistä verbeis t ä löytyy erityinen aakkosjärjestykseen laadittu taivutusluettelo teoksen lopussa; yhdistetyt verbit taipuvat kuten ne yhdistämättömät ver-bit, joista ne ovat syntyneet. Merkki (*) osoittaa että verbi voi taipua vah-vasti tai heikosti, epäsäännöllisesti tai säännöllisesti. Jos merkki * puuttuu, taipuu verbi heikosti, saaden silloin imperfektissä päätteen -te ja part. perf.:ssä päätteen -(e)t. Ellei mitään erityistä mainita, on yhdistetyissä verbeissä yhdistys e r i ä v ä, jos ensimmäinen yhdistysosa on korollinen, mutta k i i n t e ä, jos korko on itse kantaverbillä.
Tämä teos, joka alkujaan ei ollut näin laajaksi suunniteltu, on moniaita vuosia ollut tekeillä, mutta sen julkaiseminen on monesta syystä, etenkin viime vuosien poikkeuksellisten olojen, monien lakkojen, sodan ym. täh-den paljon viivästynyt. (Teoksen painattaminen alkoi toukokuussa v. 1916). Nämä seikat sekä eri toimittajat teoksen alku- ja loppupuolella selittänevät, miksi teoksessa ei aina ole noudatettu ehdotonta yhdenmukaisuutta. Teok-seen on liitetty luettelo huomattavimmista painovirheistä, johon pyydämme kiinnittää teoksen käyttäjien huomiota.
Teoksen alkuperäinen käsikirjoitus edellytti tekstissä neljän eri kirjake-lajin käyttämistä, täten teos olisi tullut vielä suppeampaan ja selvempään muotoon, mutta sota-ajan typograafiset vaikeudet vaikuttivat sen, että on täytynyt tulla toimeen ainoastaan kolmella eri kirjakelajilla. Tästä johtuu, että olemme olleet pakotettuja usein liiaksi käyttämään sulkumerk-kiä. Sulkumerkkien välissä olevat sanat olivat osaksi olleet aiotut painetta-viksi pienimmällä, nyt puuttuvalla, kirjakelajilla, kuten useimmissa selit-tävissä lyhennyksissä (esim. prtomasti, taip:ton, ym.), toisinaan ovat ne edellämainitun saksalaisen esimerkkilauseen osittaisena suomennoksena.
Typograafisista vaikeuksista johtuu myös, että esim. vokaalien päällä ei tavata yht'aikaa sekä pituus- että korkomerkkiä, vaan ainoastaan toinen, tai toinen. Jos jollakin hakusanalla ei ole kumpaakaan merkkiä on k o r k o ensi tavulla, kuten esim. sanoissa Arbeit ja arbeiten ym.
Vieraskielisten hakusanojen jälkeen on merkitty niiden ääntäminen sulkumerkkien väliin asetetuilla äänteenmukaisilla foneettisilla merkkikirj aimilla, jotka löytyvät selitettyinä äänteenmukaisten merkkien joukossa. Kun ääntämisenkin merkinnässä on tavoiteltu suurinta lyhyyttä, niin on äänteenmukaisilla merkeillä tavallisesti osoitettu vain sen kirjaimen tai niiden kirjainten ääntäminen, joissa on jotakin saksan-kielen ääntämisestä poikkeavaa. Typograafisista syistä ei foneettinen ään-tämismerkintä aina ole täydellisen tarkka. Saksankielen o i k o k i r j o i-tuksessa on noudatettu Konr. Dudenin Deutsche Rechtschrei bung i 7 Auflage) ja suomenkielen oikokirjoituksessa K. Cannelinin Ruots.-suomal. sanakirjaa ja saman tekijän Kieliopasta.
Tätä tnakirjaa laatiessamme olemme käyttäneet apuna seuraavia lähdekirjoja:
Berteis: Tyskt Affärslexikon,
Conrad: Kansantalouspolitiikka (saks.-suom. oppisanasto) 1913,
Eheberg: Finanssioppi (saks.-suom. sanasto),
Godenhjelm: Saks.-suom. sanakirja,
Hauvonen: Saks.-suom. taskusanakirja,
Heyse-Lyon: Deutsche Grammatik,
Hoppe: Tysk-Svensk Ordbok,
Krön: Der kleine Deutsche,
Vipusten Sanaluettelo Suomen fyysikoille,
Maantieteilijäin Saks.-suom. sanasto,
Moren: Tyskt Konstruktionslexikon,
Paul: Deutsches Wörterbuch, Rosendahl: Saks.-suom. sanakirja,
Van der Borght: Yhteiskuntapolitiikka (saks.-suom. sanasto),
Weigand: Deutsches Wörterbuch (5 Auflage),
Widmark: Tysk-Svensk Ordbok.
Työn olemme suorittaneet siten, että Hoppen saksal.-ruotsal. sana-kirjan mukaan jaoimme teoksen tasan kahtia, A:sta K-kirjaimeen ja K:sta loppuun. Allekirjoittanut Rankka on laatinut ensimmäisen puoliskon käsikirjoituksen K-kirjaimeen asti, kaikki prepositiot sekä verbit machen ja tun. allekirjoittanut Streng loput. Kumpikin on lukenut koko teoksen korjausluvun.
Teosta laatiessamme ovat muutamat entiset oppilaamme alustavissa töissä meitä suosiollisesti avustaneet, nimittäin fil. kandidaatit: J. Gran-lund, P. Viitanen ja Artturi Virtanen, sekä ylioppilaat: Rauha Lehto, Katri Männistö ja Helmi Virtanen, joille kaikille täten tahdomme lausua kiitollisuutemme. Erikoiset kiitokset pyytäisimme lausua proféssori Hugo Suolahdelle, joka kaiken aikaa tätä teosta kirjoittaessamme on meitä hyväntahtoisilla neuvoilla avustanut, sekä toht. Gust. Schmid tille, joka on läpikäynyt suurimman osan käsikirjoituksen loppupuolta.
Toivomme tämän teoksen julkaisemisella tekevämme saksankieltä opiskelevalle ja saksalaista, niin kauno- kuin tieteellistä kirjallisuutta harrastavalle suomalaiselle yleisölle hyödyllisen palveluksen.
Turussa. huhtikuulla v. 1918.
A. Wüh. Rankka. Walter 0. Streng.
*
NELJÄNNEN PAINOKSEN ALKULAUSE.
Nyt ilmestyvä Rankka—Strengin Saksalais-suomalaisen sanakirjan neljäs painos on sekä ulkoasultaan että sisällöltään kokonaan uusittu. Kun ensimmäinen painos ilmestyi v. 1918 ja seuraavat ilman mitään muu-toksia, on ilmeistä, että sanakirja oli vanhentunut. Olihan parinkymmenen vuoden kuluessa tapahtunut suuria muutoksia kaikilla inhimillisen toi-minnan eri aloilla eikä vähimmin Saksassa, ja näiden muutosten johdosta oli saksankielikin valtavasti muuttunut: paljon uusia sanoja oli syntynyt ja vanhojen merkitys ja käyttö usein muuttunut, vieraskielisiä sanoja oli kieleen lainautunut ja niitä oli pyritty saksalaistamaan ja kääntämään, ja kotoiset murteet olivat tuoneet uutta tuoreutta varsinkin saksalaiseen kau-nokirjallisuuteen. Tämä oli luonnollisesti sanakirjan uutta painosta laa-dittaessa otettava huomioon: paljon uutta sanavarastoa oli saatava mahtu-maan entisiin puitteisiin ja sitä varten vanhaa, vähemmän tarpeellista karsittava. Myöskin oli suotava, että entistä enemmän sanain käyttöä valaistaisiin mahdollisimman kuvaavilla ja selvijlä, mutta samalla mahdollisimman vähän tilaaottavilla esimerkeillä jokapäiväisen elämän kie-lestä. Tässäkin suhteessa eroaa nyt ilmestyvä uusi painos vanhasta. Pie-nenä uutuutena voidaan myöskin mainita, että vahvojen verbien hyvin poikkeavia muotoja on aakkosellisessa järjestyksessä mainittu viittaamalla kantaverbiin. Sillä vaikka sanakirjan loppuun liittyykin kuten vanhas-sakin painoksessa vahvojen verbien luettelo, saattaa kuitenkin saksan-kieleen tarkemmin perehtymätön saksalaista kirjallisuutta lukiessaan hel-posti sekoittaa sellaisia muotoja kuin gelang ja gelangte, betrog ja betrug tai olla ymmärtämättä, että esim. muoto misst voi johtua sekä missen että messen sanasta.
Myöskin sanain alkuliitteiden ja johtopäätteiden merkityksiä on uudessa painoksessa pyritty entistä suuremmassa määrässä selvittämään. Uudessa painoksessa on murresanoja paljon enemmän kuin vanhassa, mutta niitä on nykyisessä saksalaisessa kaunokirjallisuudessa niin run-saasti, että niiden mukaan ottaminen, varsinkin milloin niiden käyttö ulottuu laajemmille kielialueille, on kirjallisuuden ymmärtämisen kan-nalta välttämätöntä.
Paitsi vanhan painoksen suoranaisia virheitä on uudessa pyritty pois-tamaan myöskin epätasaisuutta, mikä on johtunut siitä, että tekijöitä alun perin on ollut kaksi, ja ennen kaikkea sitä hyvin usein esiintyvää epä-johdonmukaisuutta, joka ilmenee siinä, että sama sana toisinaan esiintyy vokaalin pituutta osoittavalla vaakasuoralla viivalla varustettuna, toisinaan ilman tuota pituusviivaa. Tässä tulkoon mainituksi, että tämän pituus-suhteen merkitsemisessä on yleensä noudatettu uusimman saksalaisen sanakirjan Sprach-Brockhaus'en merkitsemistapaa. Sitä vastoin on sana-koron ilmaisemisessa noudatettu entistä tapaa merkitä se vokaalin päällä olevalla kohtisuoralla viivalla, eikä kuten Brockhaus vokaalin alla ole-valla, usein hyvin epäselvästi näkyvällä pisteellä.
Sanakoron merkitsemisestä vielä pieni huomautus. Kun saksalaisten sanain ensimmäinen tavu yleensä on korollinen, ei korkomerkkiä ole jokai-sen sanan ensitavulle merkitty, vaan on sen käyttö rajoitettu vain sellai-siin tapauksiin, joissa ensitavun korollisuudesta tai korottomuudesta voi-daan päätellä verbin etuosan eroavaisuus tai kiinteys. Milloin korkomerkkiä vailla oleva ensitavu ei ole korollinen, kuten esim. be- tai ge- tai emp-tai eer-etutavuilla alkavissa sanoissa, on siitä näiden kohdalla erikseen huo-mautettu.
Myöskin ulkoasultaan nyt ilmestyvä uusi painos esiintyy uusittuna. Siinä käytetyt ehkä sirommat kirjasimet tekevät hauskemman vaikutuk-sen ja vähän entistä leveämmät palstat aiheuttavat sen huomattavan edun, että sanakirja, joka sisällöltään on melkoisesti kasvanut, ei kuiten-kaan sivumäärältään ole paljonkaan laajentunut.
Uudessa painoksessa käytetyistä lähteistä mainittakoon ensimmäisen painoksen lähteiden lisäksi ennen kaikkea seuraavat saksankielen uusimmat sanakirjat: Der Spracli-Brockhaus, Leipzig 1938, Hoffmann—Block, Wörterbuch der deutschen Sprache, Leipzig 1936 ja Der grosse Duden, Stilwörterbuch der deutschen Sprache, Leipzig 1937.
Lopuksi pyydän kiittää kaikkia niitä asiantuntijoita, jotka ovat minua auliisti auttaneet, milloin olen jonkin ammattisanan merkitystä tiedus-tellut, ja ennen kaikkea Maisteri J. H. Aikiota, joka hyväntahtoisesti on minua korrehtuurin luvussa avustanut.
Ristiinan Jokelassa, kesällä 1939.
W. 0. Streng-Renkonen.
